18.2.2015

by Tampereen Filatelistiseura ryPosted on 18.2.2015 Julkaistu kohteessa Seuran kuulumisia

Puheenjohtaja Kari Salonen avasi kokouksen. Hän ilmoitti, että esitelmän pitäjä on vaihtunut sairastumisen vuoksi. Juha Valtonen on lupautunut pitämään toukokuuksi sovitun esitelmänsä nyt lyhyellä varoitusajalla ja Robert Cooper siirtää esitelmänsä toukokuulle. Puheenjohtaja luovutti seuran jäsenelle Raija Toiviolle vuoden 1947 postimerkit seuran hyväksi tekemästään työstä työskennellessään postin palveluksessa. Turkulaiset ystävämme ovat kutsuneet Tampereen Filatelistiseuran jäsenet perinteiselle vierailulle Turkuun 29 3 kello 12.00. Lähdemme Vanhalta kirkolta kello 9.45. Muistakaa kesäaika! Postimuseo huomioi 2.3.2015 ilmestyvän Toivo Kärki-merkin ilmestymisen. 5.3.2015 on postimuseossa vaihtopäivä.

Leo Salmela muistutti, että Pirkan postimerkkikerhon nettihuutokauppa päättyy maanantaina 23.2.2015 kello 20.00. Hannu Vetola tiedotti meneillään olevasta huutokaupasta, jonka näyttö loppuu lauantaina ja huutokauppa tiistaina 24.2.kello 20.00.

Timo Helin kertoi ennakkotietona, että seuran myyntitapahtuma Tampereen yhteiskoululla on 25.4.kello 10.00 – 15.00. Talkoolistat tulevat myöhemmin.

Juha Valtonen piti esitelmän aiheesta ”Viro vapaaksi 1989 – 1991”. Neuvostoliitto miehitti Viron vuonna 1944. Miehitysajalla 1945 – 1991 käytettiin Neuvostoliiton merkkejä. Kansallisen tunteen nousun ja Itsenäistymisen vuosina 1989 – 1992 postimerkit ja leimat tehtiin tarpeeseen. Lisäksi oma keräysalueensa on pakolaisten posti ulkomailla, lähinnä Ruotsissa, Kanadassa ja USA:ssa. Tämä sisältää omia kuoria, leimoja ja kirjeensulkijoita.

Neuvostomiehityksen aikana julkaistiin osatasavalloista joitakin merkkejä ja leimoja; laulujuhlista, Viron kommuunien 50-vuotisjuhlamerkki, Tallinnan regatan juhlamerkki ja erilaisia leimoja. Merkit painettiin Moskovassa ja posti ei saanut edistää Viron kansallistunteen syntymistä. Kuoripainatukset on keräyskohde. Neuvostoliitossa painettuihin ehiökuoriin ja –kortteihin painettiin Virossa omia aiheita. Niitä on noin 200 erilaista.

Juha Valtonen kertoi elävästi Suomen television ja lihakaupan Väiskin vaikutuksesta virolaisiin. Gorbatsovin aikana 1988 ”laulava vallankumous” nosti kansallisuusaatetta. Kesällä 1988 nostettiin vanhan Viron värit (sininen-musta-valkoinen) ensimmäisen kerran salkoon Tallinnassa. Tätä suvereniteetin julkituomista ei vielä muualla hyväksytty. Vuonna 1989 oli ensimmäiset vaalit, joissa oli useampia ehdokkaita ja Viron kieli julistettiin maan ainoaksi viralliseksi kieleksi. Myös Neuvostoliiton pääposti painoi ennen kiellettyjä sini-musta-valkoisia ehiöitä. Vuoden 1990 loppuun asti Viron posti oli osa Neuvostoliiton postia. Vuonna 1991 Viro asetti käsittelemälleen postille omat taksat. Neuvostoliitto lopetti postimerkkien toimitukset Viroon.

Tammikuussa 1991 Neuvostoliitto lähetti tankit Liettuaan ja Latviaan. 13.1.1991 Jeltsin tunnusti Latvian ja Liettuan.

Kun miehitysvallan aikaiset postimerkit loppuivat, ehiökuoriin ja -kortteihin painettiin lisämaksulliset lisäpainot. Kirjetaksa nousi 1.7.1991 15 kopeekasta 20 kopeekkaan. 19.8 1991 oli kommunistien vallankumousyritys Moskovassa ja Gorbatsov asetettiin kotiarestiin. Panssarivaunuja tuli Viroon. Viro julistautui 20.8.1991 itsenäiseksi. Kun vallankaappaus oli Moskovassa epäonnistunut 22.8.1991, lähtivät panssarivaunut myös Virosta pois.

1.10.1991 Viro julkaisee 1. oman postimerkkinsä maailmansodan jälkeen. Hyviä keräilykohteita ovat 1.10. – 31.12 1991 välisellä ajalla lähetetyt sekapostitteet. 14.10 1991 määrättiin neuvostoaikaiset leimat poistettavaksi.

26.12.1991 Neuvostoliitto lakkasi olemasta, kun valtio itse lakkautti itsensä, jolloin noin 15 uutta valtiota syntyi.

Postitaksat nousivat jatkuvasti. Esimerkiksi kirjetaksa oli 16.3.1992 1 rupla. Viron oma kruunuarvoinen (0,30 kr.) postimerkki julkaistiin 20.6.1992, mikä vastasi 3 ruplaa. 1.1.1993 kirjetaksa oli 0,60 kruunua ( = 6 ruplaa). Postitaksat olivat muutamassa vuodessa 100-kertaistuneet.

Juha Valtonen kertoi erilaisista leimoista, joita näinä vuosina leimattiin tai painettiin ehiöiden tuottamisessa. Aluksi leimasimet olivat kumista tehtyjä, myöhemmin metallista. Tallinnan lisäksi Narva ja Paide saivat tuottaa painettuja ehiöitä. Haapsalulla oli 6 erilaista kumileimaa. Myös doplatteihin (lunastusleima) saatettiin käsin kirjoittaa, mitä lähettäjä oli maksanut postituksesta. Myös joillakin suuryrityksillä oli oikeus painaa omia ehiöpainatuksia. 30.6.1993 asti olivat vanhat ehiöt käypiä.

Tarton reikäleimapaperit syntyivät tarpeeseen. Käytössä oli 3 eriväristä paperia. Punaisella leimalla leimattu reikäpaperiliuska oli käyttämätön. Liimattu merkki leimattiin käytössä mustalla leimalla. Reikäleimapaperi, jossa on sekä punainen leima että musta leima, on käytetty merkki.

Juha Valtonen kertoi myös taustan, miksi hän alkoi kerätä Viroa. Hän kannusti aloittamaan Viron postimerkkien keräämisen ja korosti yleensä Baltian maiden itsenäistymisajan filatelian olevan mielenkiintoinen aihealue. Kohteita voi löytyä helposti ja säälliseen hintaa!

Kuulijat esittivät runsaasti kysymyksiä ja kiittivät Juha Valtosta hienosta ja yksityiskohtaisesta esityksestä. Esitys kirvoitti kuulijat keskustelemaan ja jopa muistelemaan Neuvostoliiton sen aikaisia erilaisia tilanteita ja niihin liittyvää ilmapiiriä!

Ilta päättyi arpajaisiin ja huutokauppaan, jossa erään kohteen hinta nousi aivan uudelle hintatasolle!

Keijo Kivimäki

4.2.2015

by Tampereen Filatelistiseura ryPosted on 4.2.2015 Julkaistu kohteessa Seuran kuulumisia

Puheenjohtaja Kari Salonen avasi kokouksen. Hän esitteli paikallaolleet vieraat: helsinkiläisen Jukka Mäkisen ja kuopiolaisen Risto Pitkäsen sekä Tero Kilpijärven Järvenpään Filatelistikerhosta. Heidän tarkoitus oli kertoa kokoukselle Tampereella 2017 järjestettävästä kansainvälisestä postimerkkinäyttelystä, jonka järjestäytyneet organisaatiot ovat aloittaneet toimintansa ja viralliset kutsut näyttelyyn on postitettu.

Kari Salonen esitti ilmoitusasioita. Ahti Paavola kertoi Tavastforum-lehden olevan kuuden postimerkkikerhon yhteinen julkaisu ja se jaetaan kerhojen 400 jäsenelle. Ahti Paavola korosti kerhojen tapahtumien merkitystä uusien jäsenten hankinnassa. Hämeenlinnan Postimerkkikerho on tänä vuonna saanut jo 4 uutta jäsentä. Kari Salonen kertoi eri postimerkkikerhojen jäsenmääriä ja vertasi niitä Suomen Filatelistiliiton jäsenmaksua maksaviin henkilömääriin. Kuulijat kertoivat erilaisia syitä suuriin eroihin. Tampereen Filatelistiseuran jäsenet ovat melko hyvin myös Suomen Filatelistiliiton jäseninä. Kaksoisjäsenyys innokkaiden harrastajien kohdalla selittää pientä osaa lukujen eroissa.

Leo Salmela informoi, että Pirkan Postimerkkikerhon nettihuutokauppa on avattu. Samaa alustaa tullee myös Tampereen Filatelistiseura käyttämään!!! Myös laatikkomyynti kokouksissa aloitetaan. Hannu Vetola kertoi, että HTO 29 huutokauppa on auki ja päättyy 24.2.2015. Huutokauppaluettelo on myös seuraavan Filatelisti-lehden välissä. Mika Niininen pyysi apua saadakseen tietyntyyppisiä kohteita erään nuorisofilatelistin näyttelykokoelmaa koskevan sivun täydentämiseksi.

Suomen Filatelistiliiton hallituksen jäsen Jukka Mäkinen kertoi kuulijoille Tampereella 24. – 28.5.2017 järjestettävästä kansainvälisestä postimerkkinäyttelystä Finlandia 17. Näyttely on Tampere-talossa auki siis 5 päivää ja siihen odotetaan näytteillepanijoilta 2200 kehystä. Pieni osa kehyksistä sijoitetaan Postimuseon tiloihin. Normaaleissa kansallisissa näyttelyissä on noin 400 – 600 kehystä. Tuleva näyttely on siten suuri ponnistus Suomen filatelisteille, joiden kaikkinainen apu ja taloudellisten seikkojen ideointi ovat tervetullutta. Näyttelyn tavoitteet on määritelty korkeiksi ja ne julkaistaan seuraavassa Filatelisti-lehdessä.

Päävastuu näyttelystä on Suomen Filatelian Edistämissäätiöllä ja Suomen Filatelistiliitolla. Eri työryhmien koordinoivana elimenä toimii johtoryhmä, johon kuuluu Klaus Juvas Suomen Filatelistiliitosta, Petri Aaltonen Posti Group Oyj:stä, Kimmo Levä Postimuseosta ja Toimi Jaatinen Tampereen kaupungilta. Varsinaiset työryhmät, 9 henkilön vetämät, ovat kokoontuneet jo vuoden verran. Työryhmiä vetävät: Jukka Mäkinen, Kimmo Antila, Jussi Tuori, seuramme jäsen Jarkko Leppänen vastaa päänäyttelyn järjestämisestä, Jari Majander puolestaan päänäyttelyn filatelistisesta sisällöstä ja kokoelmista, Heikki Kähäri vastaa muista projekteista, alueellisista näyttelyistä ja nuorisoprojekteista, Esa Kärkäs vastaa teknologisista ratkaisuista, sähköisistä ilmoittautumisista ja kokoelmien arvosteluista sekä kauppias- ja postitushallinnasta, Risto Pitkänen vastaa rahaliikenteestä, sponsoroinnista sekä Jukka Mäkipää tiedotuksesta, näyttelyluetteloista ja nettisivuista.

Finlandia 17 näyttely on statukseltaan FEPA-tason näyttely. Näyttelyyn on kutsuttu osanottajia 43 Euroopan maasta. Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat edustavat muita maanosia.

Jukka Mäkinen kertoi tulevasta filatelistien yhteisestä projektista innostavasti. Yleisö toivoi useissa puheenvuoroissa aktiivisuutta tulevissa talkoissa ja kiitti Jukka Mäkistä suosionosoituksin.

Kokouksen filatelistisen esitelmän piti Juha Valtonen aiheesta ”Väärenteet”. Kukaan ”virallista” toiminimeä edustava myyjä ei myy tahallaan väärenteitä. Suora kauppa internetissä voi tuottaa pettymyksen ostajalle! Vastuu on aina ostajalla, kun toimitaan globaalisesti. Ostettaessa eurooppalaisilta kauppiailta ja heidän pitämistä huutokaupoista on käytännössä 2 viikkoa aikaa perua kauppa. Kuitenkin ostajan on syytä muistaa olla varovainen: 1 Kaikki mikä kiiltää, ei ole arvokasta. Liian halpa hinta on ostajalle hälytys! 2 Myös halpoja tavaroita ja kohteita on väärennetty matkailijoiden ja keräilijöiden tarpeisiin. 3 Joissakin maissa on tehty väärenteitä tarkoituksella pettää postia. Merkit on myyty ohi paikallisen postin ja ne ovat leimattu normaalisti. Väärenteet ovat ulkonäöltään korkealuokkaisia. 4 Propaganda-väärenteet ovat palvelleet poliittisia ja sotilaallisia tarkoitusperiä. Juha Valtonen esitti kuvia 2. maailmansodaan aikaisesta postimerkistä, joka imitoi englantilaista merkkiä. 5 Filatelistiset väärenteet, jotka voivat koskea itse merkkiä, leimaa tai lähetystä. Tällaiset kohteet eivät kelpaa kokoelmaan.

Filatelistisen väärenteen voi ennakoida kohteen hammastuksesta, oudosta väristä ja erinomaisesta merkin kunnosta tai leiman laadusta, kun kyseessä on vanha kohde. Väärenteitä voi kerätä, mutta ei laittaa filatelistiseen kokoelmaan. Merkkien osia voi olla väärennettynä. Vanhan merkin päälle on painettu lisätekstiä, jolloin merkki on oikealta ajalta ja lisäpaino on väärä tai väärään aikaan painettu. Vanhoja merkkejä voidaan leimata oikealla varastetulla leimasimella huomattavan myöhään. Leimaväärenteitä on vaikea todeta.

Merkkien väriä voidaan muuttaa kemiallisesti tai esimerkiksi auringon valon avulla. Uutta väriä voidaan myydä virhepainamana! Postilähetysväärenteissä aitoon kulkeneeseen kohteeseen on vaihdettu aidosti leimattu merkki. Juha Valtonen esitti tästäkin esimerkin.

Aitoutus on Suomessa ja Saksassa järjestetty filatelistiliittojen toimesta, jolloin ne ovat luotettavia. Monissa maissa, kuten Hollannissa, useilla postimerkkien myyjillä on oikeus tehdä aitoutustehtäviä. Tilanne voi tehdä varkaan! Juha Valtonen esitti joitakin kohtia, mistä kannattaa itse tarkastaa filatelistisen kohteen ja erityisesti merkin aitous: 1. Väärenteissä usein linjahammastus, jolloin merkkien kulmat ovat epäsäännöllisiä 2. Merkin painojälki on huono ja epätarkka, työ on tehty kiireellä tai puutteellisella ammattitaidolla. 3. Aidossa merkissä on painojälki painotekniikasta johtuen tarkka. Väärenteen painojälki on usein rakeinen offset-painomenetelmän vuoksi. 4. Leiman jälki on liian hyvä! 5. Vesileima puuttuu. Vesileiman väärentäminen ei ole onnistunut. 6. Paperin väri väärenteissä liian valkoinen.

Suomessa väärenteenä todettua kohdetta ei tarvitse leimata ”ei aito”-kohde tai ”väärenne”. Väärenteet voivat näin kiertää markkinoilla ikuisesti! Väärentäminen itse ei ole rikos, mutta väärenteiden myyminen aitoina on rikos. On hyvä muistaa, että merkkejä, joita ei ole koskaan painettu postin toimesta, ei voi myöskään väärentää. Vaasalaismallisina merkkeinä myydään kohteita, joita ei ole koskaan alun perin painettu ja käytetty.

Juha Valtosen esitys oli mielenkiintoinen ja havainnollinen. Yleisö kiitti esitelmän pitäjää aidosti!

Seuran kokous päättyi arpajaisiin ja huutokauppaan.

Keijo Kivimäki

2.2.2015

by Tampereen Filatelistiseura ryPosted on 2.2.2015 Julkaistu kohteessa Seuran kuulumisia

Puheenjohtaja Kari Salonen avasi kokouksen. Hän kertoi erilaisista tapahtumista ja muistutti Postimuseon kerran kuussa järjestämästä vaihtoiltapäivästä. Seuraava vaihtoiltapäivä on 4.2. 2015 kello 15.00.

Marcus Olli kertoi Suomen Filatelistiliiton asioista. Suurena huolena on liiton jäsenmäärän laskeminen jäsenten ikääntyessä. Kerhojen toimintaa tullaan aktivoimaan uusien jäsenten saamiseksi filatelian kiehtovaan maailmaan!

Kokouksessa oli mukana Postimuseon edustajina Soile Siltala, Ritva Pulkkinen ja Kimmo Antila. Soile Siltala kertoi postimuseon toiminnasta, tavoitteista ja projekteista. Hän painotti museon henkilökunnan palvelualttiutta. Kirjaston fyysinen koko on pieni ja museon varastot ovat muualla. Henkilökunta hankkii varastoista halutut kohteet. Tulijan on hyvä soittaa etukäteen, jos hän tietää tarpeensa. Museon varastossa on aarteita. Kirjoja on noin 32.000 kappaletta, poistettuja leimasimia on kymmeniä tuhansia, eri postitoimipaikkojen sinettejä sekä lomakkeita hyllymetreittäin. Filateliasta on suuri kokoelma sekä postimerkkiluettelokokoelma on monipuolinen. Hankittuja luetteloita filatelistien kannattaa käyttää! Museoon tulee noin sata erilaista postimerkkilehteä maailmalta. Myös vanhoja huutokauppaluetteloita on runsaasti. Museo on laajentanut toimintaansa myös postikorttien puolelle.

Postihistoria on eri asia filatelistille ja historioitsijalle. Tietotaitoa on museossa. Toimipaikat, toiminta-ajat, toimipaikkojen ja reittien numeroinnit, tiestöt, kuljetusvälineet, postinkulkuaikataulut sekä postitaksat, postin ohjaus ja sääntely sekä tehdyt postisopimukset on taltioitu ja löydettävissä museon järjestelmistä. Vanhojen postirakennusten sijainnit ovat tiedossa. Myös postin 46.000 virkailijan henkilötiedot on tallessa. Sukututkimus voi hyödyntää aina 1600-luvulle asti ulottuvia tietokantoja. Myös kaikkien ajoneuvojen kantakortit löytyvät järjestelmästä.

Viranomaisohjaus 1600-luvulta alkaen on taltioitu. Ritva Pulkkinen järjestää tätä arvokasta ja laajaa materiaalia ja käy sitä läpi. Ruotsin vallan ajan kuninkaankirjeet ja keisariajan asetuskokoelmat sekä postin tilastot aina 1880-luvulta alkaen löytyvät museosta. Myös valtiokalenterikokoelma eli virkamiesten urakehitys on taltioituna.

Postimuseossa on tallessa myös joidenkin postimerkkikerhojen arkistoja.

Postimuseolla on verkkojulkaisuhankkeita. Kirja- ja lehtitietokanta on netissä. Myös suomalaisen filateliaa koskevat lehtiartikkeliviitteet löytyvät ARTO:sta.

Soile Siltala toivoi vinkkejä tarvittavista lehdistä ja luetteloista. Materiaalien hankinnat joustavat asiakastarpeiden mukaan!

Museon johtaja Kimmo Antila painotti palvelujen digitalisoitumista. Käyttäjien ja museon vuorovaikutus on tärkeää. Vapriikin auditoriossa tullaan järjestämään myös keväällä luentosarja. Luentojen aiheet löytyvät museon nettisivuilta.

Saimme laajan tietopaketin Tampereella toimivasta ”uudesta postimuseosta” ja saimme erinomaisen käsityksen museon eritäin osaavasta ja palveluhenkisestä toiminnasta. Tamperelaisina voimme olla tyytyväisiä ainutlaatuiseen museoon ja yhteistyöhön museon kanssa! Kuulijat antoivat esitelmän pitäjälle Soile Siltalalle ansaitut aplodit.

Kuulijat keskustelivat vilkkaasti. Tero Sisto kertoi museon hyvästä tarjonnasta ja palvelusta vieraillessaan postimuseossa.

Kokous päättyi arvontaan ja huutokauppaan.

Keijo Kivimäki

7.1.2015

by Tampereen Filatelistiseura ryPosted on 7.1.2015 Julkaistu kohteessa Seuran kuulumisia

Puheenjohtaja Kari Salonen avasi vuoden ensimmäisen kokouksen. Puheenjohtaja luovutti Tampereen Filatelistiseuran onnittelukortin numero 348 seuran pitkäaikaiselle jäsenelle Uolevi Revolle hänen merkkipäivänsä johdosta.

Illan vieras Jussi Paananen AB Phileasta tarjosi kahvit, jotka nautittiin ennen esitelmiä. Teija Vetola ilmoitti, että Pirkan postimerkkikerhon nettihuutokauppa avautuu lähiaikana.

Hannu Vetola kertoi Postimerkkipalvelu Vetolan näkökulmasta yrityksen toiminnasta ja nettihuutokaupoista. Yrityksen liikavaihdon kasvu on ollut noin 10 % vuodessa nettihuutokaupan ansiosta. Asiakasmäärä on kasvanut, erityisesti Virosta on tullut uusia asiakkaita. Massatavaran hintataso on laskenut, mutta hyvälaatuiset kohteet löytävät hyvin asiakkaansa. Myös leimaamattomat merkit ovat kysyttyjä kansainvälisen levityksen myötä. Kohteiden myynnit ovat olleet noin 75 – 85 %. Huutokauppojen määrä pysyy neljänä. Venäjäkohteet sekä militaria menevät kaupaksi hyvin. Postimerkkitarvikkeiden myynti on ollut tasaista vuodesta toiseen. Hannu Vetolan mielestä kivijalkamyymälöiden määrä tulee edelleen vähenemään Suomessa. Kuitenkin nettihuutokaupan järjestäjälle myynti- ja näyttöpaikka ovat tärkeitä. Ne tukevat toinen toisiaan. Järjestäytyneiden huutokaupanpitäjien merkitys on suuri arvokkaiden kohteiden aitoutuksen varmistamisessa. Epäselvissä tapauksissa käytetään liiton aitouttajia. Liitomaksujen avulla aitoutustoiminta on mahdollista.

Jussi Paananen kertoi ruotsalaisesta filatelian myyjästä, AB Phileasta. Esitelmän pitäjä toimii AB Philean edustajana Suomessa. Hän ajaa ”asiakkaan ja päämiehen etuja sekä toimii välimiehenä”. Yritys on perustettu 1989 muutaman kivijalkakaupan toimesta. AB Philea järjestää 8 huutokauppaa vuodessa, seuraava on Tukholmassa tammikuun 19. – 21. päivinä. Näissä huutokaupoissa tarjonta on keskittynyt ruotsalaisiin kohteisiin, suomalaisia kohteita on todella vähän. Myös Lapoex 2015 10.4. -12.4.2015 postimerkkinäyttelyn yhteydessä AB Philea järjestää huutokaupan 12.4.2015. Kohteiden viimeinen jättö on 20.2.2015.

AB Philea kohteiden minimihinta on 300 Skr. Kohteen jättäjä voi antaa oman hinta-arvion kohteesta, mutta järjestäjä asettaa hinnan käyttäen tarvittaessa aitouttajaa. Usein ongelmana on, kuten Suomessakin, ulkomaisten kohteiden aitouttajan löytyminen huomioiden kohtuulliset kustannukset että myöskin kohteen lähetysriskit. Aitoutus ulkomailla on hintavaa sekä lähetykset ja palautukset epävarmoja. Kuitenkin huutokauppakohteiden pitää olla sitä, mitä luvataan sekä oikealta arvoltaan! Jussi Paananen jakoi Tukholman seuraavan huutokaupan kohteista erittäin korkeatasoisen luettelon tarvitsijoille.

Yleisö sai filatelian huutokaupoista erinomaista tietoa ja molemmat esitelmän pitäjät saivat kiitokseksi ansaitut aplodit.

Arvonta ja huutokauppa päättivät vuoden ensimmäisen kokouksen.

Keijo Kivimäki

10.12.2014

by Tampereen Filatelistiseura ryPosted on 10.12.2014 Julkaistu kohteessa Seuran kuulumisia

Seuran puheenjohtaja Kari Salonen avasi pikkujoulukokouksen. Hän ilmoitti Hämeenlinnan kerhon Tavastforum-tiedoituslehden ilmestyneen. Halukkaille lukijoille oli mielenkiintoinen lukupaketti saatavilla.

Ahti Paavola muistutti Hämeenlinnan Torpalla 17.1.2015 pidettävästä myynti- ja huutokauppatapahtumasta.

Kari Salonen esitteli Tampereen Filatelistiseuran vuosiohjelman 2015. Esitelmiä on yksi enemmän kuin ns. normivuonna. Mielenkiintoinen ohjelma on luvassa. Vierailupäivät tamperelaisten Turkuun ja turkulaisten Tampereelle ovat vielä auki. Kevään ensimmäinen kokous on 7.1.2015. Puheenjohtaja kertoi vielä kirjamessujen yhteydessä Helsingissä tapahtuneen Stamp Forum 2014 näyttelyn Tampereen Filatelistiseuran jäsenten menestyksestä. Kari Salonen muistutti myös Postimuseon ystävien pikkujoulutilaisuudesta 17.12.2014 Hämeenlinnassa. Tampereen Filatelistiseuran jäsenet pääsevät mukaan, ilmoittautuminen puheenjohtajalle.

Hannu Vetola kertoi seuraavana päivänä päättyvästä huutokaupasta. Seuraavaan huutokauppaan tarkoitetut kohteet toimitettava vuoden loppuun mennessä.

Tampereen Filatelistiseura tarjosi jäsenilleen jouluglögin. Puheenjohtaja toivoi kaikille hyvää joulua ja uutta vuotta.

Jarkko Leppänen piti esitelmän aiheesta ” Vihtori Anttilan kesämatka Suomeen”. Vihtori Anttila syntyi Turussa 1846, kävi koulun Tampereella, valmistui vaatturiksi Jyväskylässä, perusti hyvin menestyvän vaatturiliikkeen Helsinkiin ja muutti serkun houkuttelemana New Yorkiin. Siellä hän perusti vaatturiliikkeen, avioitui, sai kaksi poikaa ja tutustui Thomas Edisoniin. Sijoitettuaan rahojaan sähköyhtiöön tuli Vihtori Anttilasta varakas mies. Vuonna 1908 Vihtori Anttila teki 160 päivää kestävän kesämatkan Suomessa. Vihtori kirjoitti seikkaperäisen päiväkirjan Suomessa vietetystä ajastaan. Näiden kirjoitusten pohjalta ilmestyi kirja, johon Jarkko Leppänen oli tutustunut. Usean vuoden ajan Leppänen kertoi keränneensä postikortteja, jotka liittyivät Vihtorin matkaan ympäri Suomen.

Vihtorin matka Suomessa alkoi toukokuussa 1908 Hangosta. Hangon ja Helsingin Kaivopuiston kylpylöiden kautta saimme tutustua postikorttien kautta Vaasan Pankin Helsingin sivukonttoriin, Korkeasaareen, kansallisteatteriin, Nikolain kirkkoon, purjehdusseuran paviljonkiin, Kirurgiseen sairaalaan, Oy Agros AB toimitaloon Mikonkadulla sekä Helsingin kaupungin tulliin. Vihtori kulki laivalla Porvooseen ja tapasi siellä tuomiorovastin. Junamatka Hämeenlinnaan toi Vihtorin Aulangolle Karlbergin linnaan, joka myöhemmin on palanut. Vihtori saapui Tampereelle aurinkoisena päivänä 2.6.1908. Hän tutustui Pyynikin lisäksi Tampereen kaupungin Kaunistuskomiteaan, joka piti huolta mm. puistoista. Vihtori totesi kaupunkikuvan muuttuneen lapsuuden ajoistaan! Matalien puutalojen tilalle oli rakennettu kerrostaloja. Tampereen pääkaduksi oli muodostunut Hämeenkatu Kauppakadun sijaan. Vihtorin matka jatkui Karkun kautta Hämeenkyröön, jossa hän serkkunsa luona oleili pitkään ja nautti mm. savusaunasta. Keuruun, Mikkelin ja Kotkan kautta Vihtori purjehti Saimaan kanavalla ja kävi 8.8.1908 Viipurissa. 10.8 1908 Vihtori ihaili vielä silloin vapaana kuohuvaa Imatran koskea. Savonlinnan monipuolisessa kylpylässä Vihtori oli muutaman päivän ja saapui Kuopioon 22.8.1908, jonne oli juuri valmistunut jugend-tyylinen kauppahalli. Vihtorin eräs suosikki matkallaan oli Aavasaksa, jonne hän saapui 4.9.1908. Vihtorin mieleen painuivat auringonlaskut ja ruska-ajan värit. Vihtori matkusti Rovaniemen markkinoille ja tapasi siellä Nätti-Jussin. Tavattuaan Oulun pormestarin 13.9.1908 Vihtori matkusti Raahen kautta Vaasaan. Lappväärtissä oli kruunuhäät 26.9.1908. Palon jälkeen uudelleen rakennetun Porin jälkeen Vihtorin matka suuntautui Turkuun. 14.10.1908 Vihtori matkusti junalla Hankoon palatakseen takaisin New Yorkiin. Päiväkirjan mukaan Vihtori Anttila oli kesämatkallaan Suomeen nähnyt kaunista luontoa ja kokenut luonnonrauhaa.

Jarkko Leppäsellä oli laaja, monipuolinen, matkanaikainen ja kohteisiin liittyvä korttikokoelma, joka hyvin sai esitelmän kuulijan ja korttien näkijän eläytymään Vihtorin matkaan Suomessa. Tämä korttien värimaailma sai filatelistit antamaan Jarkko Leppäselle ansaitut aplodit. Läsnäolijoilla oli mahdollisuus tutustua postikortteihin esitelmän jälkeen.

Hienon esityksen jälkeen oli arpajaiset ja huutokauppa.

Keijo Kivimäki

15.10.2014

by Tampereen Filatelistiseura ryPosted on 15.10.2014 Julkaistu kohteessa Seuran kuulumisia

Puheenjohtaja Kari Salonen avasi kokouksen ja esitteli vieraamme Seppo Laaksosen ja toivotti illan esitelmän pitäjän tervetulleeksi. Kari Salonen kertoi ensitietoja 4.-5.10. pidetystä TamCollect-myyntitapahtumasta. Kauppiaat olivat ylipäätänsä tyytyväisiä myyntiinsä. Runsas yleisö oli ollut kiinnostunut kokoelmista. Timo Helin antoi vieraamme Seppo Laaksosen olla onnettarena, kun näyttelyn yleisöäänestyksen voittaja arvottiin. Sirkka Hautamäki voitti palkinnon ja hän oli äänestänyt parhaaksi kokoelmaksi Jarkko Leppäsen shakkiaiheista kokoelmaa. Palkinto toimitetaan voittajalle. Timo Helin kiitti näyttelyn talkoisiin osallistujia ja toivoi runsaampaa osanottoa kahviotoiminnan ylläpitämiseen. Mika Niininen sai erityiskiitoksen pitkistä myyntivuoroistaan. Kari Salonen muistutti seuran syyskokouksesta 29.10.2014.

Seppo Laaksonen piti esitelmän aiheesta ”Etelä-Slovakian unkarilaismiehitys 1938 – 45”. Itävalta-Unkari yhdessä Saksan kanssa hävisi 1. maailmansodan ja Unkari joutui luovuttamaan vuonna 1919 lähellä Versaillesia tehdyssä rauhassa laajoja alueita, joissa asui unkarilaisia, ympärillä oleville maille mm. Slovakialle ja Romanialle. Unkarissa asuu nykyään noin 10 miljoonaa asukasta ja naapurimaissa noin 4 miljoonaa lisäksi unkarinkielisillä alueilla. Slovakiassa tätä aikaa 1919-1938 kutsutaan 1. tasavallaksi. Vuonna 1938 Wienin välitystuomion sopimuksen mukaan liitettiin Slovakian unkarilaisenemmistöiset alueet takaisin Unkariin. Slovakia menetti 20 % maa-alueestaan.

Seppo Laaksosen kokoelma, jota hän on kartuttanut 35 vuoden ajan, on jaettu kolmeen ajanjaksoon: ennen miehitystä olevan ajan 1919-1938 postiin, miehityksen 1938 -1945 aikaiseen postiin ja sodan jälkeiseen 2. tasavallan aikaiseen postiin. Ennen miehitystä olevissa lähetyksissä ovat leimat slovakiankielisiä. 5.11.-10.11.1938 miehittivät unkarilaiset Slovakian unkarilaisalueet ja lähetyksiin painettiin ”kotiin palannut”-leimoja. Miehityksen alkuaikana on käytetty sekapostitteita, tsekkiläisiä ja unkarilaisia merkkejä, jolloin lähetyksissä saattoi olla kaksinkertainen taksa. 8 kaupungissa käytettiin vapautusleimaa sekä pienissä kaupungeissa pyöröleimaa ja numeroa. Tältä ajalta on olemassa joitakin erikoisleimoja mm. Tatra-vuoriston hiihtokeskuksista!

Kun Saksa hyökkäsi Puolaan, pakeni yli 100 000 puolalaista Unkariin ja he joutuivat siellä internointileireille. Näiltä leireiltä lähetettiin sekä Saksan että Neuvostoliiton kautta postia miehitettyyn Puolaan. Jokaisella 32 leirillä oli oma internointileima.

Neuvostoliitto valloitti Unkarin suurimmat kaupungit 19.11.1945, jolloin Unkarin merkkien käyttö loppui näillä Slovakian unkarilaisalueilla. Uudet tsekkimerkit julkaistiin nopeasti. Slovakian kieli palasi leimoihin ja ylimenoaikana käytettiin luovia ratkaisuja leimoissa ja lipukkeissa. Paikallisia postikonttoreiden julkaisemia tilapäispostimerkkejä oli vain kahdessa kaupungissa. Seppo Laaksonen esitti tällaisia ”filatelistisia” kohteita. Myös lunastusmerkkejä päälle painatuksin on käytetty postimerkkeinä.

Seppo Laaksosen harvinainen keräysalue sekä pidetty erinomainen esitelmä Etelä-Slovakian unkarilaismiehityksestä 1938-1945 osoittavat filatelian monimuotoisuutta, rikkautta ja kykyä esittää tapahtumia ja historiaa elävällä tavalla. Mielenkiintoinen sekä havainnollinen esitys sai kuulijoilta ansaitut aplodit. Yleisön kysymyksiin Seppo Laaksonen vastasi auliisti.

Arpajaiset ja huutokauppa päättivät tilaisuuden.

Keijo Kivimäki

1.10.2014

by Tampereen Filatelistiseura ryPosted on 1.10.2014 Julkaistu kohteessa Seuran kuulumisia

Puheenjohtaja Kari Salonen avasi kokouksen. Kimmo Antila Postimuseosta kertoi heidän englantilaisesta vieraastaan, Brittien postimuseon Filateliakokoelman vastaavasta kuraattorista Douglas Muirista, joka oli tullut tutustumaan uuteen postimuseoon ja sen toimintaan Tampereella. Britit ovat saaneet 21 milj.£ uuden postimuseon rakentamiseen. Valitettavasti hän ei päässyt kokoukseemme flunssan takia! Hän lähetti lämpimät terveiset seuralle ja sen jäsenille!

Kari Salonen onnitteli kevään ja kesän aikana merkkipäiviään viettäneitä Seppo Karuvaaraa ja Pekka Oittista ja ojensi heille Tampereen Filatelistiseuran numeroidut onnittelukortit. Yleisö yhtyi onnitteluihin.

Jari Forsblom Kirkkonummelta oli ystävällisesti tullut pitämään esitelmän aiheesta ”Petsamon postihistoria”. Petsamosta on julkaistu yli 1000 erilaista korttia, jotka kuvaavat asutuskeskuksia, paikallisia ihmisiä, nähtävyyksiä, SMY.n majataloja ja postin kulkemista. Majataloja rakennettiin 1920- ja 1930-luvuilla.

Petsamoon yhteydenpito oli 1800-luvulla vaikeaa pitkien tiettömien taipaleiden vuoksi. Venäläiset rakensivat Suomen Ruhtinaskunnan puolelta lennätinlinjan vuonna 1914 Petsamoon. Tarton rauhassa 14.10.1920 Petsamo liitettiin Suomeen. Suomalaiset viranomaiset tulivat Petsamoon vasta 14.2.1921. Petsamo oli oma lääninsä 13.12.1921 asti, jolloin se liitettiin Oulun lääniin. Vuonna 1938 Petsamo liitettiin Lapin lääniin.

Jäämeren tie Rovaniemeltä Liinahamariin valmistui vuonna 1931. Matkaa kertyi 531 kilometriä. Sitä ennen posti kuljettiin porojen avulla Ivaloon ja sieltä linja-autolla Ouluun. Petsamosta asutuskeskuksiin posti kulki vuonoa ja Paatsjokea pitkin veneillä. Vielä 1931 tien valmistuttua posti kuljetettiin Kolttakönkäälle veneellä. Postilaatikkoja oli keskellä jokea. Taajamia oli: Parkkina, Salmijärvi, Kolosjoki, Liinahamari, Trifona, Kolttaköngäs, Alaluostari, Yläluostari ja pohjoisin taajama Vaitolahti. Kalastajasaarennon kyliin posti kuljetettiin laivaliikenteen avulla. Asukaat olivat suomalaisia, kolttia, venäläisiä, karjalaisia ja norjalaisia. Asukkaita oli 1920-luvulla noin 1400 ja vuonna 1944 yli 4000. Nikkeliä oli löydetty Kolosjoelta 1921, mutta vasta 1934, kun britit ja kanadalaiset saivat kaivosoikeudet, kaivostoiminta alkoi. Vuonna 1939 jäämeren tietä liikennöi 3 linja-autovuoroa päivässä.

Petsamosta lähetetyissä kohteissa on ennen 7.3.1921 maaherran sinettileima. Posti lähetettiin maaherran toimistosta. Kohteissa on myös Ivalon pyöröleima.

1. postilento tapahtui 22. – 29.4.1922. Kone lensi Utista Ivalon kautta Petsamoon. ”Ensilento”-lähetyksiä on muillakin päivillä ja vuosilla, niiden kanssa on syytä olla varovainen! Postipysäkki- ja postiasemaleimoja on runsaasti. Osa on hyvin harvinaisia pienen asutuksen ja siten pienen käytön vuoksi. Numeroleimoja on 2247 Petsamo-Trifona, 2320 Salmijärvi-Kolttaköngäs, 2564 Petsamo-Vuorenkylä sekä 2833 Nautsi-Suomikylä.

Jari Forsblom esitti upeita kortteja Petsamon vuonosta, postin kuljettamisesta, asutuskeskuksista ja Liinahamarin satamasta. Tämä satama oli henkireikä sodan aikana. Satamaan mahtui yhtä aikaa vain kaksi laivaa. Esitelmän pitäjä kertoi Vaitolahden asukkaiden kohtalosta talvisodan syttyessä, sodan yleisestä kulusta, pommituksista ja brittien menetyksistä hyvin elävästi.

Jari Forsblom vastasi yleisön moniin kysymyksiin auliisti. Erinomainen ja mielenkiintoinen esitelmä sai yleisön antamaan esitelmän pitäjälle ansaitut suosionosoitukset.

Puheenjohtaja Kari Salonen muistutti TamCollect-tapahtumasta, joka on Tampere-päivän yhteydessä Tampereen yhteiskoululla lauantaina ja sunnuntaina 4.-5.10.2014. Talkoolistat täyttyivät. Muita tapahtumia on: 2.10. vaihtoiltapäivä Postimuseossa, 9.10 postimerkinpäivä pääpostissa ja keräilytapahtuma Kupittaan paviljongissa 12.10 kello 12.00-15.00.

Hannu Vetola kertoi päättyneestä huutokaupasta ja totesi keräilyn voivan Suomessa hyvin!

Tilaisuus päättyi perinteisiin arpajaisiin ja huutokauppaan.

Keijo Kivimäki

27.9.2014

by Tampereen Filatelistiseura ryPosted on 27.9.2014 Julkaistu kohteessa Seuran kuulumisia

Turun Postimerkkikerhon 20 jäsentä olivat tulleet Tampereelle hyvissä ajoin. Osa turkulaisista oli ehtinyt tutustua keskustorin lauantaiaamuiseen torielämään jo ennen jalkautumista Suomalaiselle Klubille! Satamakaupungista on Tampereelle tasainen ja nopea tie! Puheenjohtaja Kari Salonen toivotti mukavat vieraamme tervetulleiksi.

Turun Postimerkkikerhon puheenjohtaja Pekka Rannikko esitti turkulaisten terveiset. Mahtava tapaamisperinne on toiminut yli 50 vuotta! Pekka Rannikko toivotti tamperelaiset Turun Postimerkkikerhon vieraaksi ensi keväänä. Pekka Rannikko kertoi viime keväänä pidetyn Aboex 2014 näyttelyn onnistuneen erinomaisesti. Lisäksi Pekka Rannikko kertoi turkulaisten tulevista syksyn ja ensi kevään tapahtumista.

Nautimme maittavan lounaan Suomalaisen Klubin seisovasta pöydästä. Ruokailu kesti puolitoista tuntia puheensorinan ja lasien kilinän säestämänä.

Turkulaisten lahjoittama ”Vuoden Filatelisti”-lautanen luovutettiin puheenjohtajien Rannikko ja Salonen toimesta Tapio Huoviselle, joka on toiminut vuosikausia aktiivisesti Tampereen Filatelistiseuran hyväksi erilaisissa tehtävissä. Yleisö antoi suosionosoitukset onnistuneelle valinnalle ja Tapio Huoviselle. Lautasen edellinen saaja oli edesmennyt Tampereen Filatelistiseuran pitkäaikainen sihteeri Aulis Liljeroos.

Seuramme jäsen Juha Valtonen piti esitelmän aiheesta ” 1. maailmansodan puhkeaminen”. Yleisön eteen astui lentäjä Richthofeniksi pukeutunut Valtonen. Juha Valtonen asetti 1. maailmasodan ajan ja nykyhetken rinnakkain. Rauhaa on haettu talouden, yhteistyön ja globalisaation kautta! EU on rauhan projekti. Vuonna 1914 Sarajevon laukausten jälkeen ei uskottu sotaan, koska sota tuhoaa talouden. Saksan tukema Itävalta-Unkari oli esittänyt uhkavaatimuksen Serbialle, jolloin Venäjä lupasi tukensa Serbialle. Itävalta-Unkarin julistettua sodan Serbialle, syntyi ketjureaktio sodan laajenemisena. Ranskan ja Venäjän liittouma sai Englannin myös mukaan, kun Saksa oli hyökännyt Belgiaan. Onko Ukrainassa kehitys samanlainen, kun Venäjä on valmis riskeeraamaan rauhan vallan vuoksi? Kasvojen menetyksen pelko kärjistää tilannetta ja vaarana on konfliktin laajeneminen.

Juha Valtonen esitti monipuolisesti nationalismin synnyn ja taustat Euroopassa. Napoleonin sotien jälkeen pyrittiin rauhan säilyttämiseen Wienin konferenssissa 1814 – 1815, kun Euroopan laillisuus- , tasapaino- ja turvallisuusperiaatteista sekä pyhästä allianssista sovittiin. Mutta Saksa sekoitti pakan. Italia yhdistyi 1861. Saksa yhdistyi 1871, kun Ranska ja Preussi olivat käyneet sodan 1870 ja sopineet rauhan Versaillessa 1871. Rauhan ehdot alueluovutuksin ja sotakorvauksin loivat revanssihenkeä Saksassa. Myös imperialismi siirtomaiden valloituksin 1871 – 1914 toi ristiriitoja Englannin, Ranskan ja Saksan välille.

1.maailmansodassa käytiin sotaa 1800-luvun taktiikalla, mutta 1900-luvun asein. Konekiväärit, panssarivaunut ja järeä tykistö olivat sotilaille tuhoisia. Sodassa kuoli sotilaita ja siviilejä yli 16 miljoonaa.

Suomi oli Venäjän osana sodassa, mutta suomalaiset kiersivät kutsuntoja. Upseereita ja vapaaehtoisia sotilaita pestautui toki Venäjän armeijaan. Esimerkiksi Mannerheim oli sotimassa Saksaa vastaan. Onneksi 1. maailmansotaa ei käyty Suomen maaperällä. Sota näkyi monella tavalla kuitenkin yhteiskunnassa. Venäjä lisäsi sortotoimia, toi runsaasti venäläisiä sotavoimia Suomeen ja linnoitti muun muassa Helsingin ympäristöä. Kun Suomen kauppa katkesi Saksaan ja Englantiin, aukenivat runsaat markkinat sotaa käyvässä Venäjän maassa. Tämä vienti, joka koostui mm. voista, jalkineista ja vaatteista, toi Suomeen runsaasti rahaa. Suomessa alkoi nousukausi ja suljettu pörssi avattiin uudelleen 1915. Rupla ja siihen sidottu markka irrotettiin kultakannasta. Setelirahoitus johti inflaatioon ja keinotteluun. Filatelia koki nousukauden. Ihmiset uskoivat merkkien hintojen nousevan.

Venäjä romahti 1917. Suomessa viljanviljelystä oli luovuttu karjatalouden hyväksi. Suomi oli Venäjän viljantuonnista riippuvainen. Tilanne johti Suomessa ruokapulaan. Kun kauppa Venäjän kanssa lakkasi, koko yhteiskunta romahti Suomessa. Kaupungeissa tapahtui mielivaltaa ja ryöstelyä. Kansalaissota alkoi.

Juha Valtonen esitti kuulijoille kysymyksen: ”Miten sodat vältetään?”

Kaupankäynti – tuuleen rakentunut? Rauhanliike – tuudittaa petolliseen uneen! Sotaan valmistautuminen – luo ennakkoluuloja ja pelkoja, mutta tämä voi ylläpitää rauhan!

Esitelmän jälkeen yleisö keskusteli runsaasti ja esitti Juha Valtoselle kysymyksiä. Yleisö piti kuulemastaan ja antoi Juha Valtosen pitämästä erinomaisesta esitelmästä sille kuuluvat raikuvat aplodit.

Arpajaisten jälkeen oli turkulaisten ja tamperelaisten yhteinen arvonta Zeppelin-merkin 1. kiinnityksestä. Onni suosi Jouko Kaartista.

Huutokaupan meklarina toimi Mika Niininen. Kohteet löysivät huutajansa.

Keijo Kivimäki

3.9.2014

by Tampereen Filatelistiseura ryPosted on 3.9.2014 Julkaistu kohteessa Seuran kuulumisia

Puheenjohtaja Kari Salonen avasi kokouksen. Suru-uutisena Kari Salonen ilmoitti Aulis Liljeroosin kuolleen kesällä. Aulis Liljeroos toimi Tampereen Filatelistiseuran sihteerinä 17 vuotta. Seura menetti erittäin aktiivisen ja tarmokkaan jäsenen. Aulis Liljeroos keräsi Viron filateliaa sekä ehiökohteita. Aulis Liljeroos oli myös aloittanut keväällä toiminnan näyttelytuomarina. Seuran jäsenet hiljentyivät kunnioittamaan seuran pidettyä jäsentä.

Tampereen Filatelistiseuran sihteeriksi toimintakauden lopuksi oli lupautunut Pentti Hyvönen.

Suomen Filatelistiliiton hallituksen jäsen Marcus Olli oli kutsuttu esitelmöimään tamperelaisia kiinnostavasta aiheesta: ”Tampereen paikallisposti”. Ennen esitelmäänsä liiton hallituksen jäsenenä Marcus Olli kuvaili liiton toimia. Liiton talous on kunnossa edellisen puheenjohtajan toiminnan tuloksena, mutta muutaman vuoden päästä jäsenmäärän mahdollisesti pienentyessä talouteen voi tulla notkahdus jälleen. Yhdistysten jäsenistä vain noin 50 % on maksanut liiton jäsenmaksun. Tampereen Filatelistiseuran jäsenistä maksun on maksanut noin 80 %, mikä on erinomainen määrä. Liitto on kysynyt jäsenistöltä, miten Filatelisti-lehteä tulisi kehittää, jotta jäsenet tilaisivat ensisijaisesti lehden ja siten maksaisivat myös liiton jäsenmaksun. Liiton hallitus tulee kehittämään lehden sisältöä lukijoiden halujen suuntaan!

Uolevi Vapaa sanoi postin ja filatelistien yhteistyön olevan huonoa. Marcus Olli piti postin toimintaa liian liikelaitosmaisena, mutta hän uskoo, että tulevaisuudessa posti tulee jälleen tekemään yhteistyötä filatelistien kanssa.

Kari Salonen ilmoitti, että 13.9.2014 on Hämeenlinnassa Verkatehtaalla postikorttitapahtuma.

Postimuseon johtaja Kimmo Antila ilmoitti, että tulevana lauantaina 6.9.2014 on postimuseon avajaiset Vapriikissa.

Kari Salonen muistutti, että turkulaiset tulevat 27.9 sekä Järvenpään Postimerkkikerhon jäseniä tulee 1.10 vieraaksemme. Puheenjohtaja toivoi jäsenten tuovan molempiin tilaisuuksiin hyviä huutokauppakohteita!

Jarkko Leppänen muistutti Tampereen yhteiskoululla 4.-5.10.2014 pidettävästä myyntitapahtumasta. Myyntipöytiä on vielä vapaana ja myyjiä toivotaan lisää. Timo Helin toivoi runsaasti talkooväkeä paikalle. Lista kiersi.

Iisalmen Postimerkkimuseossa järjestetään talvisodan kenttäpostia hyödyntävä näyttely. Jäsenistöltä kysyttiin, löytyykö kenttäpostia päivämäärillä: 8.12.39, 10.12.39, 11.12.39 ja 27.12.39. Yhteys Hannu Vetolaan.

Marcus Ollin esitelmä aiheesta ”Tampereen paikallisposti 1866 – 1881” Tampereen paikallispostista on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja kirjoitelmia. Tunnetuimmat lienevät: – Jarl Pettersson: ”Halvofficiell lokalpost för Tammerfors postdirekt 1.7.1866 – 30.6.1881” – Paavo Korhonen: ”Tampereen paikallisposti, Tampere .79” – P. Koskela: ”Tampereen paikallisposti”

Ensimmäinen postilaatikko Tampereella oli laitettu Serlachiuksen apteekin seinälle jo vuonna 1863, nykyisen Puutarhakadun varrella. Valtion postikonttori perustettiin vuonna 1866.

Marcus Olli esitti kartan, jossa oli kuvattuna postireitit ja noin 20 -30 paikkakuntaa, joihin Tampereelta toimitettiin paikallispostia. Paikallispostin taksa oli 12 penniä, kun normaali kirjetaksa oli 20 penniä. Postilaukku vietiin postista postiin reittiä pitkin, ilman välijakelua ja kirjeet toimitettiin siis postiin, ei kotiin.

Pettersson kertoo, että paikallispostimerkit on tarkoitettu lähetyksiin paikkakunnilta Tampereelle! Marcus Ollin mukaan merkit ovat tarkoitettu postilähetyksiin Tampereelta nimetyille paikkakunnille.

Paikallispostimerkkien ilmestyessä oli postimestarina herra Reuter, joka on tilannut merkit. 12 pennin merkkejä on 3 erilaista: 1. siisti (vihreä pohja) I a-b 2. suttaisempi (vihreä pohja) I b tai c 3. suttaisi (punainen pohja) II

järjestys 1. postimestari herra Reuter toimi virassa 24.3.1862- 21.9.1867 Ia – Ic ja II 2. postimestari oli Forsström29.10.1867 – 6.9.1893 jälkipainatus I –III

Merkkien painoaika ja painopaikka ovat tuntemattomia.

Merkkien määrä painoerillä oli: Ia: 42 merkkiä/arkki, IB: 70 merkkiä/arkki Ic: 32 merkkiä/arkki.

Kivipainossa värin tummuus muuttuu painettaessa. Painoerät tunnistaa parhaiten painoeroista, ei väreistä! Marcus Olli näytti pisteinä näkyviä eroja. Merkkien arvopalkit eivät aina ole samalla kohdalla. Onpa yhdestä merkistä löytynyt nurinpäin oleva arvopalkki.

Leimattua merkkimateriaalia on vähän, mikä vaikeuttaa painoerien tutkimista. Marcus Olli esitti kaksi lähetystä. Molemmat oli ”lähetetty” Tampereelta. Olivat suosioleimattuja. Esitelmän pitäjä ei ole tavannut aitoja kulkeneita lähetyksiä. Merkit ovat Tampere-leimoilla. Pettersson mainitsee vain 13 lähetystä. Käyttämättömien merkkien takana voi olla numeroita, joiden merkitys on epäselvä!

Paikallispostin käyttö loppui 30.6.1881, kun uudet postitaksat tulivat voimaan 1.7.1881.

Paikallispostimerkkien käytöllä ei ollut senaatin lupaa, joten paikallisposti ei ole Suomen virallisessa postimerkkiluettelossa. Miksi Reuter painatti merkkejä, on epäselvää. Olivatko ”eriskummalliset” taksat vai liiketoiminta syynä?

Marcus Olli haluaa ostaa paikallispostimerkin tai lähetyksen, jossa on ANK-leima. Lisäksi esitelmän pitäjä haluaa nähdä ja skannata merkkejä, joissa on leima. Marcus Olli korosti, että hänen tutkimuksensa Tampereen paikallispostista on keskeneräinen!

Elävän ja erinomaisen esityksen päätteeksi yleisö kyseli runsaasti aiheesta. Kuulijat olivat hyvin tyytyväisiä kuulemastaan ja sen mielenkiinto säilyi loppuun asti. Puheenjohtaja Kari Salosen kiitosten jälkeen yleisö taputti Marcus Ollille.

Arpajaisten jälkeen pidettiin huutokauppa, missä kohteita oli tarjolla runsaasti.

Keijo Kivimäki

14.5.2014

by Tampereen Filatelistiseura ryPosted on 14.5.2014 Julkaistu kohteessa Seuran kuulumisia

Puheenjohtaja Kari Salonen avasi kokouksen. Hannu Vetola, Robert Cooper ja Ari Virtanen esittivät havaintojaan, minkä jälkeen Juha Valtonen piti esitelmän aiheesta ”USA:n filatelia”.

Amerikkalaiset käyttävät Scottin katalogeja, joissa amerikkalaisten arvostus filateliaan ilmenee. Amerikkalaisten keräilyfilosofia on erilainen verrattuna skandinaaviseen ja saksalaiseen. He arvostavat leimaamattomia merkkejä. Leimat ”pilaavat” heidän mielestään kohteen! Hyvin leimatuissa merkeissä leima ei peitä, vaan on ohut ja himmeä. Kulmaleimakin on hyvä. Amerikkalaiset arvostavat lisäksi merkin hyvää keskitystä. Merkkien keskitystä ja leimausta arvioi sekä yksityinen Professional Stamp Experts- kauppaliike ja postimerkkeilijöiden liiton arviointipalvelu. Kun arviointi maksaa, niin arvioitu merkki kapseloidaan ja kohde saa pisteytyksen 0 – 100 pistettä. ”Vakavamieliset keräilijät” keräävät käyttämättömiä tai kulmaleimoin leimattuja kohteita. Amerikkalaisissa merkeissä on vähän väärenteitä.

USA:ssa on käytetty merkkien ennakkomitätöintiä massapostituksissa. Yritys ja paikallinen postitoimisto sopivat leimauksen etukäteen. Lisäpainantein ennakkomitätöidyt merkit postitoimipaikka toimittaa yritykselle, joka vie postituserän postiin. Tällaisia eri postitoimistoja on Juha Valtosen mukaan USA:ssa noin 9500 ja jokaisella on vuosien saatossa ollut 100-200 erilaista ennakkomitätöintileimaa. Keräilijällä on työmaata, kun arvioidaan erilaisia ennakkomitätöintileimoin esiintyviä merkkejä olevan noin 1.500.000 kappaletta!

Kuvioleimoja käytetään runsaasti merkkien mitätöimiseksi. Postitoimipaikoilla on omat kuvioleimat. Pyöröleimat tulee ohjeen mukaan leimata kuorelle merkin viereen, jotta lähetyksen kulkua voidaan valvoa. Ulkomaan postilla on ollut omat kuvioleimat, jotka USA:ssa ovat harvinaisuuksia.

Vanhimmat merkein (post master stamps) varustetut lähetykset oli tarkoitettu käytettäväksi kotimaassa. Lisäksi 1870-luvulla vaadittiin Carviers-maksu lähetyksen kantamiseksi kotiin.

1.amerikkalainen merkki ilmestyi jo 1.2.1842 yksityisen yrityksen toimesta. Postilaitos osti yrityksen ja julkaisi yrityksen aiemmin julkaistusta merkistä modifioidun uuden merkin 16.8.1842, mikä otettiin käyttöön New Yorkissa.

Alexandrian kaupungin post master stamp vuodelta 1844 on erityisen harvinainen merkki. Sitä tunnetaan yksi kappale. Merkki on muodoltaan kuten meidän ovaalimerkki.

Valtion postilaitos julkaisi ensimmäisen liittovaltion julkaisun 1847. Carnic-merkeillä varustetuilla lähetyksillä oli kotiin kanto kaupungin sisällä.

Vanhojen merkkien arkeissa ei ole reunoilla hammastusta, jolloin osalla merkeistä on hammastamaton reuna. Hammastesiirtymien vuoksi merkkejä voitiin leikata hampaattomiksi. Amerikkalaiset itse eivät arvosta hampaattomia merkkejä väärennysmahdollisuuden vuoksi, vaikka ne ovat harvinaisempia kuin hampaalliset.

Sisällissota käytiin 1861-1865. Tänä aikana etelävaltiot painoivat omia merkkejä sekä paikallispostitukseen tarkoitettuja merkkejä. Metallikolikoista tuli sodan aikana pula, jolloin kapseloituja postimerkkejä käytettiin myös rahana.

Juha Valtonen esitti myös tunnettuja Pony express- merkkejä. Niitä käytettiin vuosina 1860-1861, kun lennätintä ja rautatietä ei ollut pitämässä yhteyttä rannikolta rannikolle. Tavallisiin postitaksoihin verrattuna maksut olivat satakertaiset. Postitoimistoja oli perustettu preerialle. Posti kulki ratsun tai postivaunujen mukana.

Sisällissodan aikana ja sen jälkeen pohjoisvaltioiden merkkeihin saatettiin painaa kohopainatus (Grill-merkit) merkkien väärinkäytösten estämiseksi.

1893 otettiin käyttöön Kolumbus-merkkisarja Amerikan löytämisen 400-juhlavuonna. USA:ssa julkaistiin maailman ensimmäinen ”ensipäiväkuori” vuonna 1909, mikä sisälsi kortin ja merkin. Juha Valtosen mukaan Suomessa on runsaasti vuosien 1918 – 1922 käyttömerkkejä. Ensimmäiset pienoisarkit julkaistiin 1926 sekä hammastettuina että hammastamattomina. Zeppelin aiheinen vaikeasti saatava merkkisarja julkaistiin vuonna 1930.

USA:ssa on myös virkapostimerkkejä (10 eri virastoa), pakettipostimerkkejä (1912), lunastusmerkkejä, erilaisia leimamerkkejä ja ylellisyysveromerkkejä. Keräilijä voi törmätä ehiöleikkeisiin, joita amerikkalaiset myös keräävät.

Esitelmästä virisi vilkas keskustelu ja kuulijat olivat erittäin tyytyväisiä kuulemaansa. Puheenjohtaja Kari Salonen kiitti Juha Valtosta monipuolisesta esityksestä ja pyysi Juha Valtosta pitämään seuraavalla toimintakaudella uuden esitelmän. Juha Valtonen pyysi kuulijoilta jotakin ulkomaista aihetta esitelmäänsä.

Arpajaisvoitot ja huutokaupan kohteet löysivät ostajansa!

Keijo Kivimäki