15.11.2017

Puheenjohtaja Juha Valtonen avasi kokouksen. Hän kertoi hallituksen keskustelusta tasapainottaa seuran tulot ja menot. Seuralla on jäsenmaksua maksavia jäseniä noin sata ja jäsenmäärä uhkaa vähentyä. Hallitus tutkii jäsenmäärän kehityksen ja palaa asiaan myöhemmin. Juha Valtonen kertoi seuran jäsenten merkkivuodet. Seppo Hautala täyttää 60 vuotta ja Mika Nokelainen 50 vuotta. Kumpikaan ei ollut paikalla. Puheenjohtaja kertoi, että Jarkko Leppäsen tulevan 50-vuotispäivän muistaminen tapahtui turkulaisvierailun yhteydessä, jolloin Jarkko Leppäselle ojennettiin seuran viiri ja onnittelukortti. Jarkko on toiminut ansiokkaasti pitkään seuran hallituksessa, nyt varapuheenjohtajana, edustanut seuraa Filatelistiliitossa ja vastannut järjestelyistä Finlandia 2017-näyttelyn eräänä paikallisena johtajana. Turkulaisvierailun yhteydessä Raija Toivio palkittiin Tampereen Filatelistiseuran Vuoden Filatelisti- kiertopalkinnolla seuran eteen tehdystä työstä. Hopeisen lautasen on alun perin lahjoittanut Turun Postimerkkikerho.

Juha Valtonen kertoi Oulun Postimerkkikerhon ilmestyneestä huutokauppaluettelosta ja Hannu Vetola kertoi, että HTO-huutokaupan kohteiden näyttö on 29.11. – 1.12.2017 myymälän tiloissa. Seuraavan huutokaupan kohteet pyydetään vuoden loppuun mennessä. Hannu Vetola kertoi myös Olvin 20 hengen vierailukutsusta Postimerkkimuseoon Iisalmeen 26. – 27.1.2018. Mukaan toivotaan henkilöitä, jotka eivät ole olleet aikaisemmin retkellä. Itä-Suomen kerhot järjestävät näyttelyn ja huutokaupan. Hannu Vetola kertoi pyynnöstä myös 3 viikon matkastaan Etelämantereelle. Mantereen molemmat postitoimipaikat olivat valitettavasti kiinni. Luonto oli upeaa, kylmää, karua ja julmaa. Lämpötila oli 5 – 10 astetta, mutta kova tuuli nosti kylmyyden vaikutusta. Laivamatkalla laineet olivat jopa 10 metriä korkeita ja tuuli puuskissa yli 30 m/s.

Mika Niininen kertoi Prahan näyttelyyn 15. – 18.8.2018 järjestettävästä matkasta.

Ari Laitisen esitelmän nimi oli: ”Saksan Itämeren Divisioona”, mikä perustuu hänen omaan postihistorialliseen kokoelmaansa. Hän kerää militäärifilateliaa, vapaussotaa, punaista ristiä, 30-lukua, luovutettujen alueiden filateliaa.

Saksan Itämeren Divisioona vaikutti Suomen itsenäistymiseen. Kuitenkin ulkovaltojen tunnustukset tulivat vasta, kun Neuvostoliitto oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden. Ari Laitinen kertoi aluksi Saksan laivaston Suomen retken taustaa. Neuvostoliitto ja Saksa olivat solmineet aselevon 16.12.1917. Saksaliset tulivat Baltian maihin ja Suomeen syyllä, että Englannin valta oli kasvanut. Venäläiset pelkäsivät valkoisten venäläisten uudelleen valtaannousun ja uuden itärintaman avaamisen. Saksalaiset halusivat puolestaan keskittyä länsirintamalle ja siirtää itärintaman divisioonat länteen.

Divisioonan sotaretken päävaiheet:
1. Tunnusteluosasto lähti Kielistä 28.2.1918 Ahvenanmaalle taistelulaivoin Westfalen ja Rheinland. Mukana oli jalkaväkeä, kaksi lentokonetta ja huoltojoukkoja. Pääjoukoille oli tarkoitus pohjustaa maihinnousua. Tiedusteluosaston oli tarkoitus nousta maihin Rauman lähellä, mutta jäätilanne muutti suunnitelman. Osasto nousi maihin Ahvenanmaalla Eckerössä, miehitti Ahvenanmaan ja internoi siellä olevan venäläisen sotaväen. Saksalaiset palasivat operaation jälkeen Saksaan.
2. Varsinainen Itämeren divisioona 10 laivan laivasto lähti Danzigista 1.4.1918 mukanaan 9500 sotilasta. Komentajana oli kenraali von der Goltz. Venäläinen kenraali Teslev oli vaihtanut aselevon jälkeen puolta ja hän pyysi saksalaisia joukkoja suomeen.
3. Landungsabteilung Brandenstein tuli Tallinnasta 7.4.1918 alkaen Loviisaan. Joukot katkaisivat Riihimäki – Viipuri radan Uudenkylän asemalla. Punaisten joukot Lahden seudulla jäivät saarroksiin. Pääjoukko tuli Helsinkiin Hangosta ja osa Loviisasta. Etelä-Suomi vapautettiin venäläisistä Helsinki 14.4.1918 ja Hyvinkää 21.4.1918. Saksalaisten pääesikunta oli Helsingissä hotelli Kämpissa. Helsingin valloituksen voitonparaati oli 14.4. ja koko sodan voitonparaati 16.5.1918. Koko laivasto-osasto oli Helsingissä.

Ari Laitinen käsitteli saksalaisten kenttäpostia perusteellisesti. Helsingin kenttäpostikonttori oli n:o 318, joka oli perustettu alkujaan 5.3.1918 Ahvenanmaalle Eckerön Storbyn kylän tulliasemalle. Täältä lähetetyt kohteet ovat harvinaisia. Mykkäleima, johon postikonttori oli merkitty käsin. Varakenttäpostikonttorina oli myös n:o 319, mikä lopetettiin 17.10.1918.

Helsingin postikonttorina oli myös n:o 957. Saksalainen kenttäposti n:o 383/osasto Brandenstein oli perustettu Tallinnassa ja ehkä siirretty Helsinkiin. Lahdessa kenttäpostikonttorin numero oli 255.

Saksalaisia kenttäpostileimasimia oli kaikkiaan 10 erilaista, joiden leimauksia Ari Laitinen esitti. Lisäksi jokaisella laivalla oli oma numero ja leimasin, esimerkiksi SMS Chemnitz n:o 193 ja SMS Westfalen n:o 15.

Kuulijat saivat nähdä valokuvapostikortteja joukko-osastoista, tapahtumista ja sotilaista paikallisten henkilöiden kanssa. Kuvat oli mahdollisesti ottanut jokin paikallinen valokuvaaja. Joukko-osastojen leimat näkyvät usein lähetyksissä himmeinä.

Postisensuurista on tiedossa yksi leima, jota on käytetty sekä menevissä että tulevissa lähetyksissä. Kenttäpostilähetyksiä ei sensuroitu. Näissä siviililähetyksissä oli oltava postilaitoksen postimaksu. Saksalaisten sotilaiden ja suomalaisten siviilien välinen posti oli postin taksoituksen mukaista. Saksalaista kenttäpostia Saksasta Suomeen on vähän.

Saksalaiset poistuivat Suomesta 16.12.1918, mutta osa saksalaisista sotilaista jäi vielä kouluttamaan suomalaisia sotilaita.

Ari Laitinen kertoi, että hän tulee liittämään tämän kokoelmansa vapaussota-aiheiseen kokoelmaansa. Esitelmänpitäjä kertoi havainnollisella ja selkeällä tavalla mielenkiintoisen suomalaisia kiinnostavan tarinan eräästä Suomen itsenäisyyden kannalta tärkeästä ajankohdasta. Kuulijat kysyivät saksalaisten ja suomalaisten välisestä postista sekä kannustivat Ari Laitista tuomaan kokoelmansa Tampereen Filatelistiseuran 100-vuotisnäyttelyyn vuonna 2019. Yleisö kiitti Ari Laitista erinomaisen kiinnostavasta esityksestä runsain aplodein.

Illan lopuksi suoritettiin arpajaiset sekä monipuolinen huutokauppa.

Keijo Kivimäki