11.11.2017

Turkulaiset ystävämme tulivat täsmällisesti kello 12.00 Suomalaiselle Klubille. Tampereella ei satanut vettä, mutta Turussa sää oli ollut sateinen. Tampereen Filatelistiseuran puheenjohtaja Juha Valtonen toivotti turkulaiset tervetulleeksi. Noin 20 turkulaista ystäväämme oli saapunut Tampereelle Suomen liikenteen solmukohtaan – kaupungin lähes kaikkien katujen ollessa auki revittyinä. Vakuutimme turkulaisille, että Filatelistiseura ei ole tehnyt saapumisen hankaloittamisessa mitään jäynää! Viisaat turkulaiset kertoivat, että heillä raitiotieliikenne lakkautettiin vuosia sitten ja uuden rakentamista ei toistaiseksi aloiteta.

Ruokailun jälkeen Pekka Rannikko kertoi Brasiliassa olleesta postimerkkinäyttelystä, johon osallistuneet suomalaiset Pekka Rannikko (93 pistettä) ja Markku Koivuniemi (90 pistettä) saivat kultaa sekä Ari Jurvanen sai vermeilin. Erinomaisesti näyttelyssä menestyneen filatelistin mukaan näyttelyn järjestelyt laahasivat kovasti perässä ja olivat Tampereella keväällä pidettyyn näyttelyyn verrattuna puutteelliset.

Turun Postimerkkikerhon puheenjohtaja Matti Lempiäinen toivotti tamperelaiset tervetulleeksi keväällä Turkuun.

Mika Niininen kertoi Prahassa keväällä järjestettävästä postimerkkinäyttelystä ja kyseli matkalle lähtijöitä ja lähtijöille sopivasta lähtöpäivästä, mitkä tiedot hän lupasi välittää matkatoimistoon. Marcus Olli kertoi Filatelistiliiton terveiset ja liiton vuonna 2018 – 2019 järjestämistä tapahtumista. Juhani Pietilän esitti näkemyksensä, että liittokokous on hyvä järjestää kansallisen näyttelyn yhteyteen. Vuoden 2019 liittokokous voitaisiin järjestää mahdollisesti Tampereella! Marcus Olli kertoi myös liiton julkaisemasta filatelistiaiheisesta kalenterista, jonka hinta tulee olemaan 10 €. Juha Valtonen tuo myyntiin niitä kerhon kokoukseen. Marcus Olli kertoi myös muutetuista ProFilatelia palkintojen säännöistä, joissa myöntämisen perusteena ovat filatelistiset ansiot. Palkinto on liiton jäsenelle suoma kunnianosoitus. Joitakin rajoituksia on poistettu, mutta palkinnon saajan tulee olla liiton jäsenenä vähintään kaksi edellistä vuotta.

Juha Valtonen onnitteli seuramme varapuheenjohtajaa Jarkko Leppästä 50-vuotispäivän johdosta seuran viirillä ja perinteisellä onnittelukortilla. Jarkko on tehnyt vuosikymmeniä erittäin aktiivisesti ansiokasta työtä sekä seuramme että Suomen Filatelistiliiton eteen.

Juha Valtonen luovutti Tampereen Filatelistiseuran ”Vuoden filatelisti”-palkinnon Raija Toiviolle. Turun Postimerkkikerhon on lahjoittanut arvokkaan kiertopalkinnon tamperelaisille. Ensimmäisenä sen sai Uolevi Vapaa.

Illan esitelmän ”Pohjois-Inkerin väärenteistä ja hammaste-erikoisuuksista” pitäjä oli Mika Isometsä. Suomi oli itsenäistynyt, mutta Venäjä oli sodassa vielä 1.maailmansodan pyörteissä. Karjalan kannaksella Suomen rajan välittömässä läheisyydessä Nevajoen pohjoispuolella oleva pieni Kirjasaloa ympäröivä alue julistautui omaksi alueekseen, kun bolsevikit pakottivat inkeriläisiä Venäjän armeijaan. Pohjois-Inkerin hoitokunta rahoitti rykmenttiä, koulutusta ja sairaanhoitoa. Tähän tarpeeseen hoitokunta ja Georg Elfvengren suunnittelutti postimerkkejä ja painatti ne Viipurin Kirjapaino Oy:ssä. Merkkejä painettiin kaksi eri sarjaa. Pohjois-Inkerissä käytettiin samoja taksoja kuin Suomessa. Lähetykset ovat usein ylifrankkeerattuja.

Ensimmäinen sarja julkaistiin 21.3.1920 ja se myytiin nopeasti loppuun. Tässä sarjassa on myös päälle painettuja ”Malli” merkkejä. Näistä ”Malli”-päällepainetuista merkeistä on myös väärenteitä.

Painosmäärät olivat
5 p, 10 p, 25 p, 50 p 200.000 kpl kukin
1 mk 10.000 kpl
5 mk 2.000 kpl
10 mk 1.000 kpl

Toinen sarja ilmestyi 10.8.1920 ja tästä sarjasta on aidosti kulkeneita lähetyksiä vähän. Mika Isomäki esitteli jokaisen merkkiväärenteen tunnusomaiset piirteet hyvin havainnollisesti käyttäen runsaasti havaintomateriaalia ja selkeitä kuvia tutkimusaineistostaan.

Mika Isomäki on tehnyt erittäin seikkaperäisen tutkimuksen ja dokumentaation Pohjois-Inkerin merkkien väärenteistä ja siitä, miten aidot voidaan erottaa väärenteistä. Aidot merkit painettiin 100 kappaleen arkeille ja väärenteet 25 kappaleen arkeille. Väärenteissä paperi on huomattavasti vaaleampaa. Hammastusten reikäkoko väärenteissä on hieman pienempi kuin aidoissa. Keskuskuvion kohdistus on usein huono, mikä näkyy vaaleana kuunsirppinä. Leimaamattomat merkit ilman liimaketta ovat väärenteitä. Joitakin tunnusomaisia piirteitä väärenteissä:
10 pennin merkin kehikon koilliskulmassa on tumma piste
30 pennin merkissä ei näy viikatteen terä ja niittäjän kasvot ovat pyöreämmät
50 pennin merkissä on kyntäjämiehen lakinlippa sekä taivas ovat erilaisia. Koristekuvioissa ja numeroarvoissa on muotoeroja. Väärenne on vaikea erottaa aidosta.
80 pennin merkissä lypsäjän sanko ei näy kunnolla väärenteessä. Taustaviivoituksessa ja fontissa on eroja.
1 markan merkeissä on paljon väärenteitä. Perunaa nostavan naisen kasvot ovat väärenteessä epäselvät. Inkeri-sanan alla olevassa koristeessa on eroja, samoin kuin kuvan alla olevassa koristeessa. Keskuskuvion siirtymät yleisiä.
5 markan merkeissä Inkeri-sanan R ja numerot ovat väärenteessä ohuemmat. Väärenteissä paljon tummia yksilöitä.
10 markan merkeissä numero 0 on ohuempi väärenteissä. Arvon 10 alla oleva M on myös ohuempi. Taustaviivoitus taivaassa on epämääräinen.

Leimatuissa merkeissä leiman tulee olla Kirjasalo. Muut leimat ovat väärenteitä. Esiintyy myös täysväärenteitä, joissa sekä merkki että leima ovat väärenteitä. Myös fantasiaväärenteitä, esimerkiksi 25 markan merkki, esiintyy.

Jos löytyy merkki, jossa on päälle painanta ”Inkerin hyväksi”, merkki kannattaa laittaa talteen. Leimatut hammastamattomat merkit ovat yleensä väärennöksiä. Aitojakin on.

Kirjasalon leimasta huolimatta lähetykset leimattiin Raudussa, koska rintamalinja oli liian lähellä Kirjasaloa.

2.sarjan merkkejä jäi erittäin runsaasti myymättä ja kun Kirjasalon leima oli 4 vuotta kateissa Amerikassa, on väärenteitä ja arkkileimattuja merkkejä runsaasti markkinoilla.

Mika Isomäki esitteli erilaisia hammastusvirheitä, niitä näyttää olevan runsaasti. Korkea-arvoisemmissa merkeissä on hammastusvariaatioita huomattavasti vähemmän kuin matalissa arvoluokissa.

Mika Isomäen esitys oli erittäin syvälliseen tutkimukseen perustuva hyvin jäsennelty, havainnollinen ja looginen esitelmä. Selkeät ja havainnolliset kuvat, aitojen ja väärenteiden rinnakkaiset näytteet ja kirjoitetut tutkimusaineistot antoivat kuulujalle runsaasti tietoa asiasta. Toivomus oli, että Mika Isomäki saisi painovalmiin materiaalin julkaistuksi. Hyvistä käsikirjoista on aina pula! Yleisö aplodeerasi kiitokseksi ja oli tyytyväinen kuulemaansa!

Perinteinen Zeppelin-kiinnitys arvottiin. Uuden kiinnityksen sai Seppo Louhivuori, tietysti Turusta.

Arpajaiset ja kohteiltaan monipuolinen huutokauppa päättivät yhteisen iltapäivän ja turkulaisten linja-auto lähti kohti sivistyksen kehtoa, josta se oli lähtenyt muualle Suomeen!

Keijo Kivimäki