6.4.2016
Puheenjohtaja Juha Valtonen avasi kokouksen ja toivotti seuramme jäsenen Mika Isomäen illan esitelmän pitäjänä tervetulleeksi. Timo Helin kertoi tulevasta 16.4. TYK:llä pidettävästä myyntitapahtumasta ja pyysi jäseniä osallistumaan sekä myyntipöytien varaukseen että ilmoittautumaan talkootyöhön. Jarkko Leppänen kysyi seuran jäsenistön mielipidettä: pitäisikö kevätmyyntitapahtumassa olla myös oma filatelianäyttely? Seuralla on 34 kehystä, joita voidaan käyttää ilman kuluja. Mietitään vielä! Toinen miettimisen aihe oli: voisiko seuran jäseniltä periä pöytävuoksista vähemmän kuin ulkopuolisilta? Tämäkin ajatus jäi vielä mietittäväksi. Juha Valtonen kertoi muutamista maailmalla ilmenneistä filateliaan ja postitukseen liittyvistä ajankohtaisista aiheista. Käytettyjen merkkien uudelleenkäyttö on Norjassa rangaistava rikos. Hannu Vetola sanoi, että Suomessa se on rangaistavaa, jos siitä on merkittävää haittaa postille.
Mika Isomäki on tehnyt erittäin laajan tutkimustyön Aunuksen, Karjalan ja Pohjois-Inkerin filateliasta ja hän oli lupautunut kertomaan Aunuksen postimerkeistä ja historiasta. Yleisöltä esitelmän pitäjä kysyi ensiksi: halutaanko esitelmä historian vai filatelian painotteisena. Hevosmiehet puhuvat hevosista ja filatelistit omasta osaamisestaan! Esitelmän aihe tarkentui: ”Aunuksen retki ja käytetyt merkit” filateliapainotuksella.
Aunuksen retkikunta liittyi heimosotiin, joita oli Petsamossa, Vienassa (Aunus), Karjalassa ja Virossa. Mannerheimin miekkavala 23.2.1918 ”Karjala vapautettava bolsevikkien vallasta” edesauttoi joukkoa jääkäreitä perustamaan Aunuksen 1000 miehen retkikunnan. Sotaretken johtohenkilöinä olivat jääkärit Gunnar von Hertzen, Ragnar Nordström ja Paavo Talvela. Nordström tunnetaan myöhemmin varakkaana laivanvarustajana ja Talvela kenraalina.
Kiväärejä hankittiin Japanista ja tykkejä saatiin Suomen sotaväeltä. Pienen riittämättömän 1000 miehen lisäksi sotaväkeä oli tarkoitus värvätä lisää Aunuksesta. Suomen puolelta lähti 21.4.1918 3 hyökkäyskiilaa. Yksi kohti Aunusta ja toinen kohti Säämäjärveä. Miehistä ja hevosista oli pula. Tälle retkelle oli Suomen valtion tuki. Ehtoja oli asetettu. Retkeläisille maksettiin palkkaa ja värväysaika oli vain 2 kuukautta. Monet sotilaista lähtivätkin 2 kuukauden päästä kotiinsa tekemään maatöitä! Aunuksen kaupunki saatiin valloitettua. Gunnar von Hertzen haavoittui ja menetti toisen kätensä. Postiasioita alettiin järjestellä. Postimerkit ostettiin Leimakonttorilta ja niihin painettiin Aunus-lisäpainama. Merkit saapuivat juhannukseksi 1918, mutta leimat tulivat vasta heinäkuun alussa. Sotaonni kääntyi ja joukot perääntyivät takaisin Suomen rajalle. Merkit olivat käytössä 100 päivää.
Ovaalileima oli käytössä Rajakontussa, muut ovat yleensä tekeleitä. Jos Rajakontu-ovaalimerkin k-sakara on lyhyt, on leima väärenne. Säämäjärven pyöröleima on violetin värisenä aito. Mustalla värillä leimatut ovat jälkileimattuja. Merkkejä painettiin kahdessa painoerässä eri määriä. Mika Isomäki kertoi, miten painoerät voidaan erottaa toisistaan. Hän kertoi myös seikkaperäisesti merkkiväärenteistä, jotka voidaan tunnistaa merkin värin, kiillon ja lisäpainaman paksuuden, paikan ja pituuden perusteelle. 20 pennin ja 50 pennin merkeistä löytyy erittäin hyvin tehtyjä väärenteitä, jotka on vaikea erottaa aidosta. Merkkien takana on usein aitouttajan leima tai allekirjoitus. Aitouttajan työ on hyvin vaativaa ja siksi saattaa myös aidoksi allekirjoitettu merkki olla väärenne.
Merkeissä on käytetty Tervakosken paperia. 5 ja 10 markan arvoiset merkit ovat todella harvinaisia pienien painosmäärien takia. Kokonaan hammastamattomia merkkejä ei ole tavattu. Joissakin merkeissä on lisäpainama jäänyt pois. Aunus-painaman s on väärinpäin yhdessä painoarkin merkistä. Tämä kannattaa tarkistaa omista kohteista.
Mika Isomäki kertoi vielä lyhyesti Karjala-merkeillä varustetuista kohteista. Lähetyksiä lienee vain noin 280 -300 kappaletta. Ovat harvinaisuuksia.
Mika Isomäen esitys oli upea. Esityksen taustalla oli mahdottoman laaja-alainen materiaali sekä aineiston systemaattinen tutkiminen ja tinkimätön esitystapa. Voimme vain toivoa, että saamme kuulla vielä esityksen muista ”heimoalueiden” posteista! Mika Isomäki ei ole vielä julkaissut julkaisukelpoista tutkimustaan. Kirjallinen dokumentaatio vaikutti akateemisen lopputyön tasoiselta! Kuulijat kiittivät esitelmän pitäjää voimakkaasti!
Ilta päättyi arpajaisiin ja huutokauppaan.
Keijo Kivimäki
