5.10.2016

Puheenjohtaja Juha Valtonen avasi kokouksen ja toivotti seuramme jäsenen Cyril Schwensonin tervetulleeksi pitämään illan esitelmää aiheesta ”Ovaalimerkit ja malli 1860”. Juha Valtonen kertoi aluksi tapahtumista: 7.10.2016 on postimerkin päivä, 12.10.2016 kello 15.00 on Postimuseolla keräilytapahtuma ja Viipurin postikorttinäyttely, 13.10.2016 kello 9.00 on Postimuseolla leikkeiden leikkaustalkoot tulevaa Finlandia 2017 näyttelyä varten, 19.10.2016 tapahtumia Vapriikissa, kun Postimuseo täyttää vuosia, 19.10.2016 kello 17.45 Suomalaisella Klubilla Soile Siltala kertoo ja näyttää, miten tietohakuja tehdään Postimuseon tietojärjestelmällä, tapahtuma on siis ennen kerhokokousta, 20.10.2016 kello 9.00 Postimuseon talkoot Ylöjärvellä ja turkulaiset tulevat vieraaksemme lauantaina 22.10.2016 kello 12.00.

Puheenjohtaja Juha Valtonen toivotti seuran uuden jäsenen Kimmo Rekolan tervetulleeksi seuran toimintaan. Kimmo Rekola kertoi keräävänsä etupäässä Suomea. Puheenjohtaja kiitti 1.10. – 2.10.2016 myynti-ja näyttelytapahtuman talkooväkeä ja sanoi olevansa ylpeä väestään!

Juha Valtonen luovutti Kimmo Kaivannon suunnitteleman kortin 28.9.2016 75 vuotta täyttäneelle Seppo Karuvaaralle.

Cyril Schwenson kertoi ensin 1856 ovaalimerkeistä. Maaliskuussa 1856 painettiin ensimmäiset 5 kop ja 10 kop merkit leimasimella yksittäiskuvakkein leikatulle aihiolle, jolloin merkit olivat tasareunaisia. Niissä ei ole pareja eikä päikköpareja. Merkit ovat kauniin tasaisia väriltään. Sininen 5 kopeekan merkki oli tarkoitettu kirjeille, joiden kuljetusmatka oli alle 125 virstaa peruspainoisena ( 1½ luotia) ja punainen 10 kopeekan merkki pitemmälle matkalle. Ensimmäisen painoerän paperi on valkoisempaa kuin myöhempien painoerien. Aikaisin tunnettu käyttö on 8.3.1856. Pieni helmistä 5 kop merkkiä käytti Viipuri.

Kun merkkien käyttö kasvoi, painettiin uusia painoeriä, joissa oli omat paperinsa ja painotapa muuttui, jolloin merkeissä ei ole aina tasaisia reunoja. Merkit painettiin edelleen yksi kerrallaan. Niissä on kapeita reunoja ja päikköpareja. Loppuvuodesta 1857 painetun ja 1858 käyttöönotettujen merkkien Tervakosken paperi oli tummempaa ja tiheäjuovaista. Näissä merkeissä on runsaasti Viipuri ja Helsinki leimoja. Tiheäjuovaisuuden erottaminen voi toisinaan olla vaikeaa.

Vuoden 1858 lopulla (elokuun jälkeen) ja pääasiassa vuoden alusta 1859 käyttöönotetut merkit painettiin Tervakosken vanhalle ehiöpaperille, joissa oli erittäin suurikokoiset Tervakoski-vesileimat. Merkeillä vesileimasta näkyy vain osia. Paperi on harvajuovaista ja pystyraitaista. Merkit painettiin leimasimella merkki kerrallaan arkille nahkatyynyä vasten, jolloin osa merkeistä oli väriltään epätasaisia. Harvajuovaista paperia käytettiin viimeisessä painoerässä ja se on harvinaisempi kuin tiheäjuovainen paperi.

5 kopeekan isohelmisiä merkkejä on 4 eri väriä, joita on vaikea erotella. 1. väri on tumman sininen, jolloin soikio on tumma ja tasainen. Vasemman puoleinen helmi on painettaessa puristunut selvänä, mikä erottaa merkin jälkipainetuista merkeistä. Vihertävät painovärit painettiin 1859 loppupuolelta alkaen ja niissä on usein vasemmanpuoleisessa painojäljessä voimakkaampi väri. Värierottelu on tehtävä hyvässä päivänvalossa. Nämä harvajuovaiset merkit on usein leimattu Raumalla.

10 kopeekan merkkejä on luetteloissa useita eri punaisen värisävyjä. Ensimmäinen vuonna 1856 maaliskuussa painettu erä on tasainen väriltään ja siinä on nätti voimakas väri. Merkit ovat tasareunaisia. 2.painoerä on toukokuulta 1856. Näissä karmiinin värisissä merkeissä voi olla pareja painotekniikan vuoksi. Lila karmiinin ja vaalean karmiinin eroja on vaikea vetää, merkeissä on tuhruisuutta ja ne on painettu 1856 lopulla. Punakarmiini on painettu 1857 lopulla. Kohojuovaista paperia on käytetty merkeissä, jotka on painettu noin 20.4.1858 ja niissä on usein leimana Helsinki. Kohojuovat näkyvät, kun merkkiä katsoo valossa sivusuunnasta. Juovaisuus on aina pystyssä.

Leimoina käytettiin musteristimitätöintiä, laatikkoleimoja, isoja pyöröleimoja (Helsinfors, Tavastehus ja Fredrikshamn) vuoden 1857 alusta alkaen ja 1-renkaisia pyöröleimoja 1860 alkaen. Musteristimitätöinnit saattoivat olla yksinään tai niitä käytettiin laatikko- ja pyöröleimojen ohella. Esitelmän pitäjä kertoi myös hieman eri postiasemien postimestarien käyttämistä mustemitätöintitavoista. Musteristi tai postimestarin kirjaimet pelkällä merkillä merkitsevät yleensä postimestarin tekemää ennakkomitätöintiä. Monilla paikkakunnilla oli vain korkea laatikkoleima, kuten Turulla, Kuopiolla ja Heinolalla.

Etäisyydet, Helsinki – Porvoo ja Helsinki – Heinola, olivat alle 125 virstaa ja merkkinä oli tällöin 5 kopeekan merkki. Lähetys Helsingistä Turkuun maksoi puolestaan 10 kopeekkaa.

1860 mallin isohampaiset tulivat korvaamaan soikiomerkit. Painaminen tapahtui koneellisesti arkille, jossa oli 4 kappaletta 40 merkin ryhmää. Merkkirivien ja –jonojen väliin jätettiin välilöt, jotka vuonna 1860 olivat 1,6 mm leveitä. Tähän väliin tehtiin lävistekiekolla K-lävistys. Merkkien painoasu oli huono. Myöhemmin tehtiin arkkeja, joissa oli kuvakevälit 2,3 mm x 1,6 mm ja lävistys oli A-läviste. Myöhemmin vuoden 1865 lopulla kuvakeväli oli 2,3 mm x 2,3 mm. Maaliskuussa 1865 otettiin käyttöön B-lävistys. Kapeaväliset 5 ja 10 kopeekan merkit ovat sameanvärisiä ja hailakoita. Sekaväliset merkit ovat tummempia. Esitelmän pitäjän mielestä merkkien erilaisia värisävyjä ei kannata jakaa moneen ryhmään. 10 kopeekan merkeille riittää karmiinin ja ruson sävyt!

Kuulimme oikeaa klassista filateliaa ymmärrettävässä, mielenkiintoisessa ja havainnollisessa muodossa. Kuulijat saivat muotoilla aiheen sisällön ennen esitystä, joten yleisö oli ymmärrettävästi haltioissaan kuulemastaan. Kirjoittajalle oli hieno kokemus, kun aiheen asiantuntijakuulijat esittivät esitelmän pitäneelle joitakin yksityiskohtaisia kysymyksiä ja he saivat vastauksen nopeasti. Cyril Schwenson sai raikuvat suosionosoitukset tilan täysin täyttäneeltä kuulijakunnalta.

Ilta päättyi arvontaan ja huutokauppaan.

Keijo Kivimäki