10.2.2016

Puheenjohtaja Juha Valtonen avasi kokouksen.

Tero Sisto keräilijäesittelyssään kertoi postimerkkien keräämisen alkaneen jo koulupoikana, jolloin luokka- ja keräilytoverina oli mm. Cyril Schwenson. Tampereen Filatelistiseuraan hän liittyi vuonna 1980. Hänen keräilykohteitaan ovat Suomi 1860- luvulta alkaen aina 1960- luvulle asti. Lisäksi hän kerää postikortteja ja kirjoja sekä keräilyaiheita; Suomen partioliike, Lappi ja Tampere. Sydänkirurgin järjestelmällinen työtapa sopii hyvin keräilijälle!

Myös Timo Helin esitteli myös keräilyharrastustaan. 1980-luvun puolivälissä hän alkoi keräilyharrastuksensa ja oli mukana perustamassa nuorisopostimerkkikerhoa Kangasalle vuonna 1988. Näyttelyfilatelia alkoi 1990-luvulla. Seuramme jäseneksi Timo tuli 2001. Filateliasta hän kerää suomea €-aikaan asti, kenttäpostia, avaruusaihetta ja Islantia vuoteen 2010 asti. Filatelian lisäksi Timo on perehtynyt erittäin laajasti sarjakuvien, CD/LP-levyjen ja elokuvien keräämiseen. Timo esitteli elävästi myös sarjakuvien ja levykansien virkepainamia ja väärenteitä.

Kari Salonen kertoi pääpostin lopettaneen 5.2.2016 vanhassa paikassa ja siirtyneen Tullintorille 8.2.2016. Nyt heillä on käytössä vain 2 kassapistettä entisen viiden sijasta! Hän kertoi myös Postimuseon kirjaston edellisenä keskiviikkona 3.2. pidetystä esittelystä, jonka Soile Siltala oli järjestänyt. Kirjaston palvelu on erinomaista ja tarjolla on muun muassa runsaasti tuoreita lehtiä filateliasta. Kannattaa käyttää palvelua! Postin kiertokirjekokoelman skannaus on myös edennyt pitkälle ja se saadaan verkkoon kuluvan kevään aikana.

Turkulaiset ystävämme ovat kutsuneet Tampereen Filatelistiseuran jäsenet vakiintuneen tavan mukaan Turkuun vieraaksi. 24.4.2016 kello 9.30 lähtee bussi Vanhan kirkon edestä riemukkaalle matkalle Suomen Turkuun. Kari Salonen muistutti myös 27.2.2016 kello 12.00 alkavasta Riihimäen postimerkkikerhon tapahtumasta, jossa esitelmän pitää Tanner aiheesta 1.maailmansodan sensuuriposti.

Jari Majander piti esitelmän aiheesta ”Teen tarina: muinaisesta Kiinasta nykyaikaan”. Esitelmän pohjana on kansainvälisesti palkittu avoimen filatelian kokoelma, jonka näyttelysivut esitelmänpitäjällä oli myös mukana. Jari Majander on itseasiassa aihefilatelisti. Jari kerää myös koko maailman yleismerkkisarjoja, jotka täyttävät yli 80 kansiota kotona. Hän esitteli juuri ilmestyneen kirjoittamansa aihefilatelian käsikirjan. Esitelmöitsijä korosti useaan otteeseen tarinan merkitystä kokoelmassa. Aineistona on eri tapahtumia, kulttuuria, historiaa ja taloudellista toimintaa, mitkä on nivottu yhteen filatelistisilla kohteilla ja tarvittavalla tekstityksellä.

Jari Majander keskittyi esitelmässään teen historiaan – yhteen osaan laajasta kokoelmastaan. Tee on valkokukkainen ja vihanta puu, joka kasvaa 10 -15 metriä korkeaksi, mutta jatkuvalla leikkaamisella sen korkeus rajoitetaan noin 1,5 metriin lehtien korjaamisen helpottamiseksi. Kiinassa ja Intiassa kasvavat teekasvit ovat omia lajikkeitaan ja ne vaativat erittäin runsaan sademäärän. Hyvissä oloissa teesatoa voidaan saada jopa 50 vuotta, minkä jälkeen kasvit on uusittava.

Esitelmöitsijä kertoi teen hauduttamisen tarinan ja miten teen juomisesta tuli sosiaalinen tapahtuma Tang-dynastian aikana (618 – 905). Teekulttuuri syntyi, kun Lu Yu kirjoitti teekirjan, missä esimerkiksi veden laadulla oli suuri merkitys teen laatuun. Teekulttuuri ilmentää konfutselaista ajattelua, mikä ilmenee järjestäytyneenä, sopusuhtaisena ja yhteisenä ilmapiirinä. Myös harmonia sopi buddhalaisuuteen ja luonnon läheisyys taolaisuuteen. Jari Majander kertoi myös teehuoneiden synnystä ja teen varhaisesta valmistamisesta. Teen lehdet opittiin höyryttämään, mikä vähensi teen luontaista kitkeryyttä. Sen jälkeen lehdet puristettiin ja kuivattiin. Saadulla teekakulla on ollut suuri merkitys sekä säilyttämisen että kuljetuksen ja käytön kannalta. Kakusta lohkaistiin pieni määrä teen lehtiä ja ne haudutettiin kuumassa vedessä.

Teen käyttö levisi Tang-kaudella munkkien mukana Japaniin ja Koreaan. Tee oli aluksi ( 794 – 1192) arvokas hyödyke ja japanilainen teeseremonia eriytyi omaksi kulttuuriksi 1300-luvulla.

Paimentolaisten ansiosta teestä tuli kaupankäynnin väline. Marco Polo ei Kiinan matkaltaan 1275 -1292 mainitse teestä mitään ja jotkut epäilevätkin, kävikö Marco Polo koskaan Kiinassa? Myöhemmin muut kuuluisat tutkimusmatkailijat avasivat merireittejä Intiaan ja Kauko-itään. Vasco da Gama purjehti 1497 – 1499 Euroopasta Intiaan. Portugalilaiset jesuiitat toivat Japanista Eurooppaan teetä. Portugalilaiset aristokraatit tutustuttivat Englannin hovin teen käyttöön.

Vuonna 1600 perustettu brittiläinen kauppakomppania sai yksin oikeuden tuoda kiinalaista teetä Englantiin. Tee ja sokeri olivat kalliita hyödykkeitä. Teetä juotiin ”kahviloissa”, joihin ei aluksi ollut naisilla asiaa. 1600-luvulla ihmisten posti tuotiin näihin kahviloihin. Teestä valtio peri korkeaa valmisteveroa. Naiset alkoivat kutsua muita naisia koteihinsa teekutsuihin, mistä tullee ”kello viiden tee”-traditio. Teetaukoja alettiin pitää 1740-luvulla. Vuoteen 1750 mennessä teestä oli tullut Englannin kansallisjuoma.

Teen juomisesta peritty teevero johti Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistukseen. Pohjoisvaltioiden ihmiset joutuivat maksamaan englantilaisille veroa teestä. Pohjoisvaltioiden kapinalliset tyhjensivät englantilaisen laivan teelastin mereen ja irtautuivat julistuksella Englannista.

Teen tuonti moninkertaistui Kiinasta, mikä johti riippuvuuteen Kiinasta. Kauppakomppania menetti vuonna 1834 monopoliaseman teen tuonnissa. Uudet nopeat teeklipperit purjehtivat jopa 99 päivässä Kiinasta Englantiin tuoden uuden sadon teetä englantilaisille. Suetzin kanavan avautuessa 1869 loppui purjelaivojen rahtiliikenne Kiinasta Englantiin. Höyrylaivat kulkivat nopeammin kuin purjelaivat, jotka joutuivat purjehtimaan Afrikan ympäri. Englannin ja Kiinan kauppatase oli epätasapainossa. Englantilaiset alkoivat viedä Kiinaan oopiumia. Tällä myynnillä rahoitettiin teen ostaminen. Kiinan moraali ja talous kärsi tästä kaupasta ja se johti lopulta ns. oopiumsotaan. Sodan voitettuaan Englanti sai haltuunsa Hong Kongin siirtokunnan vapaasatamineen.

Englantilaiset pyrkivät löytämään kiinalaiselle teelle vaihtoehdon. Intiaan yritettiin istuttaa kiinalaisen teen viljely, mutta se epäonnistui. Luontaisen intialaisen teen viljely alkoi laajeta. Teen tehoviljelyä kehitettiin plantaaseilla Assamissa jo 1820-luvulla. Ceyloniin teen viljely levisi vuonna 1867. Myös Afrikan itäosiin levitettiin teen viljelyä. Nykyään Kenia on maailman suurin teen viejä!

Monikansalliset teolliset teeyritykset hallitsevat teen markkinoita, mutta pienet perinteisin menetelmin teetä tuottavat yritykset ovat nostaneet markkinaosuuttaan.

Jari Majander esitti kokoelmastaan vain 12 sivua. Voimme vain kuvitella, mitä hienoa jäimme kuulematta! Ehkä esitelmöitsijä saadaan tulevaisuudessa paikkaamaan tämän nälkämme!

Tarina oli kerrassaan upea, vaikka koko tarinasta saimme kuulla ja kokea vain alkuosan. Yleisö oli haltioissaan esityksestä ja kiitti Jari Majanderia riehakkaasti. Loppukeskustelussa todettiin, että hyvä tee voi olla todella arvokasta, mikä näkyy myös sen hinnassa.

Ilta päättyi arvontaan ja huutokauppaan.

Keijo Kivimäki